Tarina jatkuu:

Joku muu kuin minä tarttui Nataan.
Katsoin taakseni ja näin hänet!
Hänet joka kuristi minua.
''Nyt lähdetään!'' Huusimme molemmat.
Juoksimme niin kovaa kuin voimme kunnes saavuimme suurelle kivelle.
Nata yritti saada kärpästä kouraansa.
''Mitä oikein teet?'' Sanoin.
''Kauhea nälkä!'' Nata vastasi.
''Hyyyiii! Sanoin ja katseeni tarttui outoon maalaukseen kivessä.
Yhtäkkiä kivi aukesi. Näimme portaat jotka vain jatkuivat ja jatkuivat alas pimeyteen.
''Tule mennään!'' Nata hihkaisi.
Menimme sisään ja kävelimme portaat alas yksi kerrallaan.
Hämähäkinseittejä oli joka puolella.
Pum! Kivi sulkeutui.
Aloimme kirkua. Mutta sitten kuulimme muminaa, joka vain koveni.
Seurasimme ääntä, tunnustelin tyhjyyttä, sitten käteni osui johonkin harsomaiseen...

Jatkuu..